Viime vuonna lähdimme Gaia Travels -matkatoimiston kautta pieneen toskanalaiseen kylään Foiano della Chiantiin. Vietimme ihanan viikon kauniissa maisemissa Podere Cisternellan rauhassa.
Kun puolivälissä viikkoa pohdin isännälle, että jos joskus kuolen ja pääsen taivaaseen, toivoisin siellä olevan samanlaista: kaunista, lämmintä, aurinkoista, rauhallista. Tähän isäntä tuumi: "Miksi odottaa Paratiisia? Paljon helpompaa on tulla meille!"
Tuo paratiisi odottaa meitä taas. Pääsemme pian koko perheen voimin olemaan viikon keskenämme ja ajelemaan pitkin toskanalaisia maisemia. Tätä kirjoittaessa ulkona on noin +14C, pilvistä ja sateista. Niinpä puikahdan viime vuoden matkaan hetkeksi:
Kun saavuimme majapaikkaamme, meitä odotti talon rouva sekä kaksi tulkkina toimivaa tyttöä. Ja tuo antipasto-lautanen (mm. emännän leipomaa leipää ja omia oliiveja) sekä pullo talon viiniä. Sitä ostimme kotiinkin.
Kuljin jonkin verran lähiseudoilla kävellen ja kameran kanssa. Talon
takana laidunsivat aasit, naapurustossa asui mm. kukko kanoineen. Vehnä-
ja viiniviljelystä oli paljon. Juuri sellaista kumpuilevaa maaseutua kuin elokuvissa.
Foiano della Chianti itsessään on noin 9 000 asukkaan kylä tai kaupunki. Pieniä ruokapuoteja, kahviloita, ravintoloita, jäätelöbaareja, pastakauppa.... Eikä juurikaan turisteja saati turistikrääsää. Mitä muuta ihminen lomallaan tarvitsee?
Yksi ihmetyksen ja ihastelun aiheeni oli ruukkupuutarhat - vaikka minkälaisia muodostelmia joka pihassa.
Gatto e gelato! Joka päivä jäätelöä - periaatteella ollaan taas lähdössä. Jäätelöä on myynnissä joka paikassa aivan ihastuttavissa makuvaihtoehdoissa ja kauniisti, siististä esiteltyinä. Eipä taidettu pakastealtaita juuri penkoa. Kuva on sienalaisesta kojusta.
Noin 20 erikokoista ja -ikäistä kissaa ilostutti meitä ja lääkitsi oman kissan ikävää, vaikka tiesimmekin Tarmon olevan hyvässä hoidossa. Iltapäivän siesta näkyi koskevan myös kissoja.
Cortona, Siena, Montepulciano ja Lusignano olivat ihastuttavia! Jokainen erilainen, lähellä, helposti käveltävissä. Näistä Montepulcianoon ja Lusignanoon poikkeamme todennäköisesti uudestaan.
Ja joka välissä uimaan!
Kun puolivälissä viikkoa pohdin isännälle, että jos joskus kuolen ja pääsen taivaaseen, toivoisin siellä olevan samanlaista: kaunista, lämmintä, aurinkoista, rauhallista. Tähän isäntä tuumi: "Miksi odottaa Paratiisia? Paljon helpompaa on tulla meille!"
Tuo paratiisi odottaa meitä taas. Pääsemme pian koko perheen voimin olemaan viikon keskenämme ja ajelemaan pitkin toskanalaisia maisemia. Tätä kirjoittaessa ulkona on noin +14C, pilvistä ja sateista. Niinpä puikahdan viime vuoden matkaan hetkeksi:
Foiano della Chianti itsessään on noin 9 000 asukkaan kylä tai kaupunki. Pieniä ruokapuoteja, kahviloita, ravintoloita, jäätelöbaareja, pastakauppa.... Eikä juurikaan turisteja saati turistikrääsää. Mitä muuta ihminen lomallaan tarvitsee?
Yksi ihmetyksen ja ihastelun aiheeni oli ruukkupuutarhat - vaikka minkälaisia muodostelmia joka pihassa.
Gatto e gelato! Joka päivä jäätelöä - periaatteella ollaan taas lähdössä. Jäätelöä on myynnissä joka paikassa aivan ihastuttavissa makuvaihtoehdoissa ja kauniisti, siististä esiteltyinä. Eipä taidettu pakastealtaita juuri penkoa. Kuva on sienalaisesta kojusta.
Noin 20 erikokoista ja -ikäistä kissaa ilostutti meitä ja lääkitsi oman kissan ikävää, vaikka tiesimmekin Tarmon olevan hyvässä hoidossa. Iltapäivän siesta näkyi koskevan myös kissoja.
Cortona, Siena, Montepulciano ja Lusignano olivat ihastuttavia! Jokainen erilainen, lähellä, helposti käveltävissä. Näistä Montepulcianoon ja Lusignanoon poikkeamme todennäköisesti uudestaan.
Kommentit
Lähetä kommentti